Sir Alex Ferguson

Ennen Unitedia

Alex Ferguson on syntynyt Govanissa Glasgowssa 31.12.1941. Alex työskenteli työkalun valmistajana Clyden telakalla 23-vuotiaaksi asti, ja jo tuolloin hän osoitti johtajan elkeitä toimimalla työpaikallaan ammattiyhdistysedustajana. Samaan aikaan hän pelasi Queens Parkille sekä osa-aikaisesti St Johnstonessa. Vuonna 1964 Alex ryhtyi ammattilaiseksi liittyessään Dunfermlineen hyökkääjäksi. Hyvät peliesitykset Dunfermlinessä vetivät puoleensa hänen lapsuutensa suosikki joukkueen Glasgow Rangersin kiinnostuksen (Fergusonista tuli Dunfermlinessa ensimmäinen pelaaja joka oli yltänyt hattutemppuun Rangersiä vastaan sen kotikentällä). Lopulta Rangers osti Alexin 65.000 punnalla vuonna 1967. Rangersissä asiat eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaan. Alexilla oli paljon erimielisyyksiä uuden managerinsa kanssa ja seuranjohtoa rassasi Alexin vaimon katolilaisuus. Niinpä Alex jatkoi matkaansa kohti Falkirkia vuonna 1969, josta siirtyi Ayriin 1973. Pelaajauransa hän päättii vuonna 1974.

Peliuransa jälkeen Alex siirtyi manageriksi East Stirlingiin, josta hän siirtyi pian St Mirreniin, jossa hän valmensi kolme vuotta vuoteen 1978 asti. Hän menestyi St Mirrenissä hyvin huolimatta rajatuista resursseista, mutta hänet erotettiin yllättäen seuranjohdon toimesta. Tämä ei paljon skottiin vaikuttanut sillä hän kävi samaan aikaan neuvotteluja Aberdeenin kanssa ja Fergusonin legendaarinen managerin ura alkoi. Jälleen rajatuin resurssein hän nosti keskitason Aberdeenin joukkueeksi joka dominoi Skotlantilaista jalkapalloa 1980-luvun alussa ja rikkoi Glasgown 'Old Firmin' (Celtic ja Rangers) dominoinnin. Aberdeenin kanssa Ferguson voitti kolme Skotlannin mestaruutta, neljä Skotlannin Cupia, yhden Skotlannin Liiga Cupin ja sokerina pohjalla Cup Voittajien Cupin voitto vuodelta 1983. Cup Voittajien Cup on edelleenkin viimeisin skotlantilaisseuran voittama eurooppalainen kilpailu. Pian Fergusonia kyseli muun muassa Barcelona, Arsenal, Rangers ja Tottenham, mutta hän päätyi pitkällisen harkinnan jälkeen Manchester Unitediin.

1986-1990

Fergusonin ensimmäinen tehtävä Unitedissa oli nostaa joukkue pois sarjan hänniltä, jonne Ron Atkinson oli sen ajanut. Tehtävä onnistui, mutta ongelmia jäi jäljelle, sillä seuran maine ei ollut enää ennallaan ja ihmiset olivat sitä mieltä, että Unitedin parhaat ajat olivat takanapäin. Ferguson lähti korjaamaan tilannetta perustamalla kunnon juniorijärjestelmän, joka tulisi kantamaan hedelmänsä myöhemmin. Hän seurasi jokaista asiaa seurassa, ja hänellä oli aina tapana olla ensimmäisenä ja viimeisenä paikalla.

Entinen United-tähti Mark Hughes palasi Barcelonasta, sekä Brian McClair, Gary Pallister ja Paul Ince liittyivät joukkueeseen, mutta ManU oli yhä jäljessä mestari Liverpoolia. Vuonna 1988 United saavutti kunnioitettavan kakkostilan sarjassa, mutta seuraavana vuonna se sijoittui sarjassa vasta sijalle yksitoista. Joukkue teki paljon töitä, mutta Fergien varovainen ote ei voittanut faneja puolelleen. Seuran ympärillä alettiin epäillä, että onko Fergusonista mieheksi muuttamaan United mestariehdokkaaksi.

Suositut pelaajat kuten: Norman Whiteside, Paul McGrath ja Gordon Strachan saivat lähteä, ja tammikuussa 1990 United oli sarjan häntäpäässä ja "Fergie ulos" huudot alkoivat raikua stadionilla erityisesti nöyryyttävän 5-1 Manchester City tappion jälkeen. Martin Edwards on sen aina kieltänyt, mutta Fergusonin ura oli veitsenterällä ja kaikki paineet olivat Fergusonin harteilla ManUn kohdatessa Nottingham Forestin FA Cupin kolmannella kierroksella. Jos United olisi hävinnyt, Ferguson olisi varmasti saanut lähteä, ja siitä ei ole epäilystäkään. Onneksi United kuitenkin voitti, kun Forestilta hylättiin yksi maali ja Mark Robbins iski voitto-osuman 1-0 päättyneessä ottelussa. ManU sai tämän jälkeen loistavan putken päälle ja voitti FA Cupin, pelaten kaikki cup-ottelut vieraskentällä. Fergie sai sen jälkeen hieman hengitystilaa niin faneilta kuin seuran johdolta.

1990-93

Ferguson asetti seuran tavoitteeksi lopettaa fanien pitkä odotus ja tuoda mestaruus Old Traffordille. Sitä ennen United voitti kuitenkin Cup voittajien Cupin vuonna 1991 lyömällä Barcelonan finaalissa 2-1 ja Liiga Cupin 1992 1-0 voitolla Nottingham Forestista. United oli alkanut pelata jälleen hyökkäävää peliä, ja Denis Irwin, Ryan Giggs ja Peter Schmeichel saapuivat Manchester Unitedin miehistöön. Siitä huolimatta United ei pystynyt vieläkään tuomaan mestaruutta Old Traffordille. Muuten loistava kausi päättyi keväällä 1992 pettymykseen, vaikka United johti liigaa vielä puolivälissä huhtikuuta. 2-0 tappio Anfieldillä vei Leedsin sarjan kärkeen ja mestaruuteen.

Fergusonia arvosteltiin ja fanit epäilivät, ettei United tulisi ikinä voittamaan mestaruutta Fergien alaisuudessa. Jälleen kerran Alex Fergusonin voimat tulivat aliarvioiduiksi ja United palasi huippukuntoon heti seuraavan kauden alussa. Todellinen käännekohta tuli marraskuussa 1993, kun Eric Cantona hankittiin Leedsistä. Kauppa syntyi odottamattomasti, kun Leedsin puheenjohtaja soitti Manchesteriin kyselläkseen olisiko Denis Irwin myytävänä. Puhelinsoitto muokkasi englantilaista jalkapalloa seuraavat viisi vuotta. Sanotaan, että Ferguson sijoitti hyvään onneen hankkiessaan loistavan ranskalaisen, josta tulisi joukkueen keskipiste. Pitkä odotus päättyi 2.5.1993, kun United 26 vuoden odotuksen jälkeen voitti mestaruuden.

1993-97

Kaudella 1993-94 Fergien punakone oli tyylikäs ja voittamaton. Tulevaisuuden kapteeni Roy Keane saapui kauden alussa Nottingham Forestista 3,5 miljoonalla punnalla. Loppupuolella syksyä Old Traffordilla uskottiin, että United tulisi voittamaan Englannissa triplan, kun United tuntui voittavan kaiken mitä vastaan tuli. Muiden mielipide oli kuitenkin United vastainen. Fergien motoksi kaudella tulikin "me muuta maailmaa vastaan" ja perättäiset ulosajot alkoivat uhkaamaan koko kampanjaa. Aston Villa voitti Unitedin Liiga Cupin finaalissa 3-1 ja 16 pisteen sarjajohto Blackburniin kutistui pelkäksi maalieroksi. Fergie sai kuitenkin kurssin käännettyä ja United voitti Valioliigan 10 pisteen erolla ja murskasi Chelsean 4-0 FA Cupin finaalissa. Näin Fergie sai ensimmäisen tuplansa.

Kausi 1994-95 ei ollut loistokas. Ferguson hankki Andy Colen Newcastlesta 7 miljoonalla punnalla ja Valioliiga hävittiin yhdellä pisteellä Blackburnille. Ei ole epäilystäkään, ettei United olisi voittanut toista tuplaa putkeen, ellei Eric Cantona olisi saanut kahdeksan kuukauden pelikieltoa hyökättyään rasistisia herjauksia huudelleen fanin kimppuun Selhurst Parkilla, Ferguson kuitenkin hallitsi mediamyrskyn upeasti ja sai Cantonaan pysymään Old Traffordilla, kun koko maailma oli häntä ja seuraa vastaan.

Kausi 1995-96 alkoi fanien raivolla Fergusonia kohtaan, kun tämä myi Mark Hughesin, Paul Incen ja Andrei Kanchelskisin. Alexin arviointikykyä epäiltiin, kun hän toi tilalle "vain" omia kasvatteja, kuten: David Beckhamin, Nevillen veljekset, Paul Scholesin, Nicky Buttin ja Ryan Giggsin. Avauskierroksella United hävisi 3-1 ja Alan Hansen lausui kuuluisat sanansa: "Et ikinä voita mitään lapsien kanssa", myös useat eri tahot julistivat Unitedin kunnian päivät päättyneiksi. He kaikki aliarvioivat näiden "lasten" kyvyt… Kahdeksan kuukautta myöhemmin kaupungin omat pojat olivat pysäyttämättömiä ja paljon rahaa kuluttanut Kevin Keeganin Newcastle, joka johti sarjaa parhaimmillaan 14 pisteellä, jäi Unitedin jalkoihin. Eric Cantonaan inspiroimana United voitti mestaruuden. Seitsemän päivää myöhemmin Ferguson johdatti Unitedin toiseen tuplaan. Voitto oli mitä makein, kun United voitti FA Cupin finaalissa Liverpoolin 1-0 Eric Cantonaan tehdessä ainoan maalin ja pääsi nostamaan cupkannun joukkueen kapteenina.

1997-1999

Valioliigan voitto merkitsi, että United pääsi jälleen metsästämään Mestareiden liigan voittoa, josta oli tullut samanlainen pakkomielle Fergusonille, kuin mitä se oli ollut Sir Matt Busbylle. Se oli ainoa pokaali jota United ei ollut pystynyt Fergusonin alaisuudessa saavuttamaan. Kausi 1996-97 toi neljännen mestaruuden, jonka United voitti mukavan oloisesti, viiden vuoden sisällä. Ole Gunnar Solskjaer teki tulokaskaudellaan 19 osumaa. United epäonnistui kuitenkin Euroopassa, häviten välierissä molemmat ottelut Borussia Dortmundille 1-0. Kausi päättyi suureen shokkiin Eric Cantonaan ilmoittaessa lopettavansa jalkapallouransa.

United ei pystynyt hankkimaan saman tasoista korvaavaa pelaajaa, mutta hankki Teddy Sheringhamin Tottenhamista 3,5 miljoonalla punnalla. Loukkaantumiset kuitenkin värittivät kautta, mm. Roy Keane loukkaantui jo kauden alussa niin pahoin, että hän ei pystynyt pelaamaan loppukautena. Ensimmäiset kuusi kuukautta kaikki meni vielä hyvin, mutta sitten loukkaantumiset alkoivat painaa liikaa ja United putosi Mestareiden liigasta Monacoa vastaan ja lopulta menetti mestaruuden Arsene Wengerin luotsaamalle Arsenalille.

Ferguson halusi menestyä Arsenalia vastaan kaudella 1998-99 ja hankki yhteensä 23 miljoonalla punnalla Dwight Yorken ja Jaap Stamin. Kokoonpanossa oli sellaista syvyyttä mitä muista joukkueista ei löytynyt, kun sellaiset pelaajat kuten: Solskjaer, Sheringham, Berg, Butt ja Blomqvist istuivat vaihtopenkillä. United otti Valioliigan hallintaansa joulun jälkeen ja alkoi jännittävä kilpailu Arsenalin seuratessa aivan kintereillä kauden kuluessa kohti loppua.

FA Cup sujui mitä upeimmin. United joutui pudottamaan Chelsean, Liverpoolin ja Arsenalin matkalla finaaliin. Euroopassa United pudotti jatkosta Inter Milanon sekä Juventuksen ja raivasi tiensä finaaliin ja Fergien United oli ottanut kiinnityksen "Triplaan". United voitti ensimmäisen osuuden voittamalla mestaruuden Old Traffordilla lyömällä Tottenhamin 2-1 Valioliigan viimeisellä kierroksella. Viikkoa myöhemmin United voitti Newcastlen 2-0 FA Cupin finaalissa. United saavutti uskomattoman kolmannen tuplan viidessä vuodessa. Jäljellä oli enää suurista suurin, Mestareiden liiga, jota Ferguson eniten himoitsi.

Finaalissa United kohtasi Bayern Münchenin. Suurimman osan ajasta Bayern johti 1-0… aina 90 minuutille asti. Tämän jälkeen nähtiin urheiluhistorian ehkä upein comeback. Ensin Sheringham ja sitten Solskjaer. Molemmat tulivat vaihdosta kentällä ja veivät Unitedin 2-1 voittoon. Fergusonin elinikäinen unelma oli toteutunut. Alex Fergusonista tulikin pian Sir Alex Ferguson, ansaiten ritarinarvon kuningattaren syntymäpäivillä. Se oli erittäin ansaittu palkkio hänen ansioistaan englantilaisessa jalkapallossa.